Muistolauseet

Puolisolle

Kaipaa tuttu polku,
rakkaan jalan astuntaa.
Tuuli kotipuissa nyyhkii,valittaa.

Kauniit olivat onnemme päivät,
kauniit muistot jäljelle jäivät.

Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.

Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunehin satu.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
ja kaipaus sammumaton.

Herra meidät yhteen liittää,
Herra eroittaa.
Kaikesta me saamme kiittää
Herraa Jumalaa.

Yhteiset muistot rakentavat
sillan elämän ja kuoleman välille.

Lempeät enkelit kulkevat
välillä taivaan ja maan.
Rakkaus ei koskaan katoa-
kohtaamme uudelleen.

Surun kyynelten läpi
kuultavat onnellisten päivien
rakkaat muistot.

Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät.

Suo surun hiljaa muuttua
kauniiksi muistoksi.

Lapselle/nuorelle

Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani.
jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.

Niin lähdit,enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Olit niin kuin tähden lento,
lapsukainen,pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

Muistot kauniit kantavat
vuosiin tuleviin,
voimaa tuovat hetkiin vaikeimpiin.

Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
Kuin unelma kiitävi elämä pois
kirkkausrantahan kodista maan.

Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin.

Täällä on kuin kukkasella
elo lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton
niin kuin enkeleillä.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt” ihana enkeli kotihin vie.

Vanhukselle

Kuinka ihanaa on lepo,
kun voimat on loppu.
Kuinka ihanaa on nukahtaa,
kun voimat on poissa.

On yksin tiedossa korkeimman,
miten pitkä on taival vaeltajan.
Askel hiljenee-seisahtuu,
liekki elämän hiipuu pois.

On tähdet syttyneet,on tullut ilta.
Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

Takana elämän tuulet,
edessä rauha-iäisyys.

Soita tuuli,kerro ikävämme.
Uni kaunis anna,ikirauhaan kanna.

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist” ei yhdenkään kadota sallis.

Oi Taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

Kätes voimakas turvaksi anna,
kun uuvun,niin nosta ja kanna,
ikirauhaan kerran vie.

Kotiin valkeaan, uuteen
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
kulkijan päättyy tie.

Tuli päivä,jolloin hiljainen tuuli
silitti poskeasi kevyesti.
Kuten kynttilän liekki sammuu
elinpäiväsi
ovat päättyneet.

Isälle/Äidille

Jäämme kiitoksin kaipaamaan,
vaalimaan lämmintä muistoas ainiaan.

En ole poissa,vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Jää lähellemme Jeesus,
jää kaikkin vaiheisiin.
Myös luopumiseen,lähtöön
suruihin suurimpiin.

Valonsäde ylittää myös suuren surun.

Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät.

On tähdet syttyneet,on tullut ilta.
Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

Soita tuuli,kerro ikävämme.
Uni kaunis anna,ikirauhaan kanna.

Murtuu elon siteet,kaikki häviää.
Muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

Kauniina nauhana vuosina vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist” ei yhdenkään kadota sallis.

Kun loistat tähtenä,iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
Sun tähteäs kirkasta seurataan.
Jäämme kiitoksin kaipaamaan,
vaalimaan lämmintä muistoas ainiaan.

En ole poissa,vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Jää lähellemme Jeesus,
jää kaikkin vaiheisiin.
Myös luopumiseen,lähtöön
suruihin suurimpiin.

Valonsäde ylittää myös suuren surun.

Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät.

On tähdet syttyneet,on tullut ilta.
Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

Soita tuuli,kerro ikävämme.
Uni kaunis anna,ikirauhaan kanna.

Murtuu elon siteet,kaikki häviää.
Muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

Kauniina nauhana vuosina vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist” ei yhdenkään kadota sallis.

Kun loistat tähtenä,iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
Sun tähteäs kirkasta seurataan.

Kun kuolema kohtaa yllättäen

Ikuisuus- on vain sydämen matkan päässä.

On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus-on syvä rauha.

Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.

Tuli eteen hiljaisuus
ja kauniit tyyneet veet,
vain valo ääretön ja rauhan autereet.

Ihminen on kuin tuulen henkäys,
hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.

Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.

Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmisvoima mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

On viestejä,joita ei uskoa vois,
kaiken ennallaan vain ajtkua sois.
Mutt”ihminen,pieni olento maan,
joutuu johonkin suurempaan alistumaan.

Ei elämää ole päivät,jotka ovat menneet.
Vaan hetket,jotka muistetaan.

Ystävälle

Hyvän,iloisen ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää,
miten aini sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimahan jää.

Aurinko laskee,jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
poissa on ystävä kallehin…
(Kari Rydman )

Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,sydämissämme,
muistoissamme.

Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.

Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,vaan hetket,
jotka muistetaan.

Hyvä ystävä on lähtenyt-
muistot elävät ikuisesti.