Sarasmäen Kukka ja Hautaustoimisto Ky
Sydämellä, täsmällisyydellä ja pitkäaikaisella kokemuksella.
Sovimme käytännön järjestelyistä, kuten vainajan siirrosta ja siihen liittyvistä asioista. Seurakunnasta varaamme siunausajan, hautapaikan, sekä muistotilaisuuden paikan. Liikkeestämme löytyy runsas valikoima arkkuja ja uurnia. Samassa yhteydessä voidaan sopia muista esille tulevista asioista.
Hautaustilaisuuden kukista voidaan sopia ja tilata toimitukseen liittyvät arkun koristelut, siunaus- ja muistotilaisuuden kukat sekä omaisten ja ystävien surulaitteet. Myös pitopalvelumme on käytettävissä.
Liikkeestämme löytyy runsaasti lisää muistolauseita.
Näkemiin,
me tapaamme kerran
käsi kädessä luona Taivaan Herran.
Päivänä kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
suruni suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.
Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljen
kätköhön sydämen.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
On koti niin tyhjä ja autio
ja suru niin raskasta kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin
sydän itkien hiljaa kaipaa.
Oli kanssas hyvä taivaltaa,
kättäs viimeiseen asti puristaa.
Aamun tullen kun Sinä nukuit pois,
kuinka yksinäisyyden tään
kestää vois,
jäin itkien kaipaamaan.
Tuskien alta pääsit sä pois
kun uupumus voimasi vei.
Nukkuos rakkaani kauneinta unta
muistosi koskaan unhoitu ei.
On ahkera käsi rauennut
työntäyteinen elämä sammunut.
Sinä ansaitset levon rauhaisan
ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
Me yhdessä elomme polkuja
hyvin nuoresta asti teimme
ja halki elämän aallokon
yhteistä purttamme veimme.
Tuli päiviä kirkkaita onnellisia
tuli päiviä tuskan täyttämiä.
Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liitän
sinua rakas kaivaten matkasta kiittäen.
Unen purppurasiltaa pitkin tule
kun kaipuu on lohduton,
pidä kädestä kiinni silloin,
kun minulla vaikeinta on.
Ja luokses” kun tulen - milloin?
ole minua vastassa silloin.
Kauniit olivat onnemme päivät,
kauniit muistot jäljelle jäivät.
Elon polkuja kulkeissain,
sua muistelen rakastain.
Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunehin satu.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
ja kaipaus sammumaton.
Herra meidät yhteen liittää,
Herra erottaa.
Kaikesta me saamme kiittää
Herraa Jumalaa.
Lempeät enkelit kulkevat
välillä taivaan ja maan.
Rakkaus ei koskaan katoa -
kohtaamme uudelleen.
Surun kyynelten läpi
kuultavat onnellisten päivien
rakkaat muistot.
Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset
siunaa Herra.
Käsi kädessä erkanimme
rakkautta tuntien.
On ikävää, jota ei voi ilmaista
on kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää
ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.
Kun polkua mennyttä katselen
sidon muistojen kukista seppeleen
siihen kukat ilon, kuin murheenkin varrelta polun, jota kuljettiin.
Niin paljon hänessä oli lempeä,
niin paljon jaloa sydäntä.
Mi muistot niin monet yhteiset,
vain aika voi kuivata kyyneleet.
Kotimme turhaan odottaa
tuttua kulkijaa.
Olit rakkaani voimakas, valoisa.
Oli tunteesi lempeä, syvä.
On muistosi kirkas ja rakas.
Sinun muistosi______kultainen,
me kätkemme syvälle sydämiin.
Elon polkuja täällä kulkiessamme,
sua muistamme kiittäen, kaivaten.
Et jättänyt jälkeesi
tyhjää sijaa
vaan rakkauden
täyttämän muiston.
On kotoisilla vainioilla
nyt hiljaisempaa, tyhjempää.
Ja luona sen, ken sielt` on poissa,
alati aatos vierähtää.
Ne kulkevat unikuvin, edessäin vieläkin,
nuo hetket mi kerran yhdessä vietettiin.
Siks oon mä suruinen,
kun sua nyt muistelen,
niin paljon meni kanssas kaunista pois.
(Toivo Kärki)
Tässä vielä olit äsken...
Nyt olet kaiku ja tuuli,
kaukaa katsova iltatähti,
pilvi taivaanrannalle.
Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.
Suo anteeksi, isä/äiti
kyyneleet nää,
ne rakkautta on
ja ikävää.
On kotipiha tyhjä ja hiljainen
ei kuulu askelees poluilta sen.
Sinä aina autoit ja ahersit
ja paljosta huolta kannoit.
Sua kiitämme äitimme/isämme kaikesta
ja siunaamme muistoas kaunista.
On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis´ tahtoneet,
on meiltä paljon pois.
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
Emme unohda muistoas , kaunista, hyvää,
viime leposi olkoon rauhaisaa syvää.
Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen, saan
kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun, mukana
jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan
illan myötä toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino-
Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen
jalon. Herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Päivänpaiste muistollesi.
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin, ei jätetty
meitäkään tänne yksin. Jäi muistoksi lämpösi
suloinen, silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
Enkeli hiljaa vierellä kulki, tarttui käteen, silmät sulki.
Syliinsä kietoi siivillään, kuiskasi hiljaa - lähdetään.
Kuljemme kuin kuunnellen, on poissa
jotain hyvää. Sitä emme tavoita katsellen ja
tunnemme surua syvää.
Sun muistos kallis ainiaan
jää kauniina mieliimme loistamaan.
Suurin suru on sanaton, syvin kaipaus ääretön.
Ylitse kaikkien kyynelten, tuhat muistoa meitä
lohduttaa , ne tallessa on päivien menneiden, tuhat muistoa,
kultaakin kalliimpaa.
Jossain kaukana soi laulu,
hiljainen, sanaton. Vain sydän sen
kuulla voi, niin lähellä enkelit on.
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa, olet valon välke
aallokossa, olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen
laulu taivaalla, olet henkäys rakkaasi poskella.
Jää hyvästi, äiti/isä. Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.
Herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Siunattu olkoon unesi.
Kotihin ja liki sydäntämme
jäi kaiku askeleittes rakkaitten.
Äiti on kielen kaunein sana,
äiti on parhain lohduttaja.
Silloin kun maailma syrjii lasta,
äiti ei lakkaa lohduttamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti-
sittenkin vielä, kun iäksi lähti.
Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin
näethän meidät päällä maan. Me täällä
alhaalla hiljaa aivan Sun tähteäs kirkasta
seurataan.
Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy. Siellä
nouseva aurinko hohtaa ja
lempeän rauhan antaa.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Soita tuuli, kerro ikävämme.
Uni kaunis anna, ikirauhaan kanna.
Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.
Jäämme kiitoksin kaipaamaan,
vaalimaan lämmintä muistoas ainiaan.
Ei auttanut apu ihmisten
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel` kotihin kerran,
mutt` matkasi johti luo
taivahan Herran.
Kädet paljon työtä tehneet
meitä lasna kantaneet,
kädet väsyneet, kädet rakkaat,
puolestamme rukoilleet.
Ne peitteellä hiljaisina
on suonin sinisin,
ne viimeisen, viimeisen kerran
on käyneet ristihin.
Muun korvas aika, minkä vei, sydäntä äidin konsaan ei.
Tuolle puolen rannan
Äidin hyvän kannan
-ikikirkkauteen.
Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille,
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
Siunaamme, äiti, sun muistoas.
On kuin aurinko laskenut ois`,
Isän silmä kun hiljaa sammui pois.
Suven tuulilta pyydämme hiljaa,
te lauhasti puhaltakaa,
kun kuljette yli sen kummun, jossa Isämme uinahtaa.
Ikuisuus on hyvin lähellä,
vain sydämen matkan päässä.
Isä -rakas, sinä olit minun kaverini,
neuvojani, sankarini;
sinä jaoit kanssani iloni suruni;
sinä annoit minulle elämän
ja kauniit muistot,
jotka eivät koskaan kuole
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Kiitos , Isä.
Nyt soi sävel ilmojen huilun,
soi urut tuulien.
Rakkauden Jumala isää kanna
vihreillä niityillä levätä anna.
Kiitos Äiti,
portilla rajan on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra, Äitiä kanna, vihreillä niityilläs levätä anna.
Siunatut jalkain askeleet,
silmäin salatut kyyneleet.
Äiti, sinulle kiitokset kauneimmat,
sait vihdoin levon taivaissa.
Jumala on Rakkaus.
Siunatut olkoon äidin työt,
kehdon ääressä valvotut yöt,
huolten arjet ja pyhät hartaat,
eväät, ohjeet ja neuvot rakkaat.
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
Vaik` sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa vois.
Lähtösi koskee sydämiin, silmät kostuu kyyneliin.
Oi, Äitini pienoinen.
En sua mä nää,
mut säilyvää,
on rakkaus tää,
se sieluun jää.
Pois katoaa,
yön musta maa,
sun muistos saa
sen kirkastaa.
Unholaan et jää, et jää,
oi, Äitini, milloinkaan.
Sun kuvasi, lapseni kultainen,
mä kätken pohjahan sydämen,
elon polkuja täällä kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.
Ota syliisi, Isä Taivainen,
ota lapsemme ainokainen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.
Olit niin kuin tähden lento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.
Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan, veli/sisko kultainen.
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Niin kuin Isä siunaa lastaan,
syliis ota hänet vastaan.
Hyvä paimen johdattaa
pientä, pientä karitsaa
kantaa kunnes laskee sen
helmaan Isän taivaisen.
Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
Oli iloa täynnä ne päivät,
jotka luonamme viivyit.
Sun leikkisi kesken jäivät,
pois taivaan pihoille siirryit.
Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.
Nyt Herran yrttitarhaan
sä muutit lapsonen,
sait onnen osan parhaan
ja suojan suloisen.
Meidän_______,
pieni ,hento
elämä kuin tähdenlento.
Iloa toit elämäämme
kaipaamaan kaikki jäämme.
Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niin kuin
helmassa äidin armaan.
(Eino Leino)
Nopea on lento pääskysen,
nopeampi lento hetkien.
Vasta kevät on,
kun jo syksyn tuntee ihminen.
Hiljaa sulle hauta luodaan,
hiljaa sinne lasketaan,
hiljaa sitten hautakumpu kyynelillä kastetaan.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti,
onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku ,lehti helmassa laakson.
(Eino Leino)
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
Levolle lasken, Luojani,
Armias ole suojani.
Nyt multaan kätkemme armahamme,
hänet hetkeksi, Herra, meille soit.
Näin taimen otti varhain
pois Herran taltehen.
Hän mailla taivaan tarhain
on lilja valkoinen.
Keskellä tähtien, lomassa pilvien sinisten.
Varmasti turvassa.
On taivaanranta hiljainen kuin kuulas,
kirkas kehto. Sua varten valmiiks` laitettu on
taivaan kukkalehto.
Lahja taivahasta olit meille.
Rakas lapsemme pienoinen,
nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkelit uneen sinut tuudittaa,
enkelit meitäkin lohduttaa.
Me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, lapsemme, käsityksin.
Sä olit äidin armas
ja isän kukkanen.
Sä olit Herran lahja
tääll` ajan lyhyen.
Hentoinen oli elämän lanka,
taivaan tuulet siihen tarttui.
Sinut kuljetti kotiin taivaiseen,
luokse pienten enkelten.
Ota hellästi syliisi,
ja taivaaseen kanna,
ruusuilla peittele
ja levätä anna.
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen.
Nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin.
Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
Sun tähteäs kirkasta seurataan.
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Minä lähetän enkelin sinun edelläsi
varjelemaan sinua tiellä
ja johdattamaan sinua siihen paikkaan,
jonka minä olen valmistanut.
-2.Moos.23:20-
Särkyneille soi Jumalamme tuuli,
niin hellin, herkin sävelin.
Hän kaikki huokauksemme kuulee
ja hoitaa käsin siunaavin.
Auta meitä surun tiellä
Taivaan Isään luottamaan,
luovuttamaan Jumalalle
rakkaimpamme kokonaan.
– virsi 248-
Hän on muuttanut lähelle, sydämiin
ja liittynyt muistoihin kultaisiin.
–Ulla Kamppinen-
Paina pääsi enkelin syliin
ja näe suloista unta,
sillä kotisi on nyt
kaunis taivaan valtakunta.
Ei ollut lapsemme tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu
ja siksi muuttikin taivaisiin..
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt` ihana enkeli kotihin vie.
Sinne toivon siivillä
jo sydän pieni lennä.
Siellä kun on kotomaani,
sinne tahdon mennä.
Helmassa hellän paimenen
hyvä on olla lapsosen.
Hän oli meille laina taivaasta,
hän kotiin on mennyt vasta.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks` sammu, ken elämästä lähti.
Nukkuos tähti helmassa päivän.
–Eino Leino-
Kevyt, autuas, pieni aivan,
enkeli viaton,
joka jälkeen leikkinsä vaivan
nukkunut on.
–Kailas-
Pois kulki kultainen elämä.
Äidin ilo, isän toivo,
isoäidin silmäterä.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.
On tiedossa yksin Korkeimman,
miten pitkä on taival vaeltajan.
Päämme nyt painuu
ja sydän on hiljaa,
me nöyrrymme edessä Luojan.
Suru asuu sydämissämme
onnelliset muistot mielissämme.
Kaikki alkaa pienestä,
kasvaa ja tulee suureksi;
vain murhe, joka syntyy suurena,
pienenee ja hiljenee ajan myötä.
Kuinka lyhyt elämä olla voi,
mutta muisto ikuisuuden kestää.
Nopea on lento pääskysen,
nopeampi lento hetkien.
Vasta kevät on,
kun jo syksyn tuntee ihminen.
Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi sun lähteä pois.
Soi kutsu niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.
Hiljaa sulle hauta luodaan,
hiljaa sinne lasketaan,
hiljaa sitten hautakumpu
kyynelillä kastellaan.
Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät.
Luoja päättää päivistämme
tietää, tuntee elämämme, antaa rauhan,
levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.
Surun kyynelten läpi kuultavat onnellisten
päivien rakkaat muistot.
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
Eräs aika on ohi. Linnut lentävät etelään,
kukat kuihtuvat. Vain suru asuu täällä.
Ei tunne tietänsä ihminen, elo on kuin
hiukkanen, hetkinen, valot, varjot vuoroin
täyttää sen, kuka tietää päivänsä viimeisen.
Kun iäisyyden kutsu soi, ei ihmisvoima mitään voi.
On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin
tietää sen.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet, ja aurinko
tule esiin. Jonain päivänä suru on
kevyempi kantaa.
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
-Ps.31:16-
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää miten
lähellä onkaan määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.
Sinä rakkaamme silmäsi suljit
muualle ajastamme kuljit.
Arvannut ei ennalta kukaan
lähdit enkeleiden mukaan.
Herra, Sinä ohjaat
matkamme kulun
Sinä määräät päiviemme luvun
Sinä panet kaikelle rajan
kannat myös yli vaikean ajan.
Sanat eivät voi ulottua surun syvyyteen,
mutta ne kantavat lohdutusta
ja valoa, joka heijastuu varjojen takaa.
-Pia Perkiö-
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
Siellä missä nyt oot
kukkii kaunein maa,
siellä tuuli lempein puhaltaa.
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen.
Lähtösi koskee sydämiin, silmät kostuu kyyneliin.
Herra on antanut meille elämän.
Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
Auta meitä surun tiellä
Taivaan Isään luottamaan,
luovuttamaan jumalalle
rakkaimpamme kokonaan.
–virsi 248-
Hän on muuttanut lähelle, sydämiin
ja liittynyt muistoihin kultaisiin.
–Ulla Kamppinen-
Surun rannalle luo muistot valoaan
Ei koskaan, ei koskaan,
muistosi valoisa jää meille unholaan.
Yö kun aamuksi vaihtui,
tuli tyyntä ja hiljaista niin.
Yksi portti vain hiljaa aukes,
joka iäksi suljettiin.
Sinä rakkaamme silmäsi suljit
muualle ajastamme kuljit.
Arvannut ei ennalta kukaan
lähdit enkeleiden mukaan.
– Ulla Herranen-
Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Herra on lähellä niitä,
joilla on särkynyt sydän.
–Ps.34:19-
Herra otti hänet turvaansa ja
varjelee häntä kuin silmäteräänsä.
-5. Moos. 32:10-
Sinuun, Herra ,minä turvaan.
Minun aikani on sinun kädessäsi.
–Ps. 31:15-16-
On Jumalan kädessä ihmisen tie,
Hän matkamme määrää ja perille vie.
Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.
On tiedossa yksin Korkeimman,
miten pitkä on matka vaeltajan.
Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä huminoi, kiire poissa on.
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen,
me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
Luoja päättää päivistämme
tietää, tuntee elämämme, antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru
on kevyempi kantaa.
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
–Ps. 31:16-
Et ole mennyt, et ole poissa.
Olet tuhat tuulta puistikossa
valon välke aallokossa
timantti hankien loistossa.
Taivaan enkelten kyliin,
Sinut luotamme lähetettiin,
pyhän Jumalan lämpimään syliin,
käsiin suuriin ja rakastaviin.
Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat ,muistot säilyvät.
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tuli eteen hiljaisuus
ja kauniit tyynet veet,
vain valo äänetön
ja rauhan autereet.
Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan hetket,
jotka muistetaan.
Miks` nyt, miks` ei myöhempään,
sen Luoja tietää yksinään.
Sammui loiste silmien valon,
taukosi sykintä sydämen jalon,
herposi käsi auttava ,antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Päivän paiste muistollesi.
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.
Kun pitkän elämän elää saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista ,tehty työ
on edessä rauhaisa yö.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu/pappa, siellä on kultaa.
Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
oli siellä paikka meille jokaiselle,
mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu
ja sammuu pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
Soi kirkonkellot hiljaa
yli talvisen kirkkomaan,
sinne saatamme mamman rakkaan
papan vierelle nukkumaan.
Ei auttanut apu ihmisten
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel” kotihin kerran,
mutt” matkasi johti luo
taivahan Herran.
Hiljeni askel, sydän uupui.
Herramme näki ja luokseen kutsui.
Päivänä kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.
Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas ,läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen
Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.
Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni kaunis, ikuinen.
Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa
pois rakkaamme luokseen kantoi.
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen,
hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.
Hiljennyt on sydän kallis
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.
Kotiin valkeaan uuteen
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
päättyy kulkijan tie.
Ota hellästi syliisi
ja taivaaseen kanna,
ruusuilla peittele
ja levätä anna.
Hyvä on nukkua lepoon, rauhaan.
kun ilta pilvet jo ruskottaa.
Hän , jota kaipaamme täällä
saapunut kotiin jo on.
Jumalan kämmenen päällä rauha on loputon.
Taivaan enkelten kyliin, Sinut luotamme lähetettiin,
pyhän Jumalan lämpimään syliin
Lauhat, lempeät tuulet
hänet mukaanne ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä uupunut levätä saa.
Sinä rakastit Isänmaata,
kotiseutua ,luontoa sen.
Sinä kylvit, niitit ja kynnit
työniloa tuntien. Kunnes
kultainen viljapelto
valmistui korjuuseen. Ja
Taivaan Isä kutsui luokseen
paljon uurastaneen.
Taivaan Isän huomassa, enkeleiden
helmassa, lepää rauhassa.
Sun muistos kallis ainiaan
jää kauniina mieliimme loistamaan
vaik” sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa vois.
Soita tuuli, kerro ikävämme.
Uni kaunis anna, ikirauhaan kanna.
Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist” ei yhdenkään kadota sallis.
Oi Taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.
On tähdet syttyneet, on tullut ilta.
Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
Soitteli tuuli jo kauan meille
surun viestiä hiljalleen,
katseli aikaa elämän Herra,
kutsui pois sairaan ja väsyneen.
Kuljemme nyt kuin kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.
Sinun paikkasi tyhjääkin tyhjempi on
-ja surumme suuri ja sanaton.
Oli askel kauan jo verkkaisa
se kaipuusta levon jo kertoi.
Sä lähdit täältä hiljaa pois kuin kynttilä sammunut ois.
Jäi veneesi kuusen alle
verkot vajan seinälle roikkumaan.
Turhaan oottaa ranta kävijäänsä,
lähiniitty kulkijaansa.
Jäimme ilman sinua jatkamaan,
vaan muistot kirkkaana
kuin lähteen vesi kimmeltää.
Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme,
sävelinä sieluissamme, elämämme enkelinä.
Kutsu tää ei tullut tietämättä.
Ovi rauhan maahan oli raollaan.
Vaan arvaamaton oli se illan hetki,
kun Herra tarttui käteen väsyneen.
Jätti jäljen ihanan kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
Herra varjelee kaikki
sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Ps. 121:8
Portaat elämän ovat loppuneet,
ylös asti kuljettu.
Jäljelle jääneet kyyneleet
muistot sydämeen suljettu.
Jeesus sanoo: "Minä olen
ylösnousemus ja elämä:
joka uskoo minuun se elää,
vaikka olisi kuollut."
Joh. 11:25
Elonpäivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot jälkeen jää.
Suo minun asua
sinun majassasi iankaikkisesti,
turvautua sinun siipiesi suojaan.
Ps. 61:5
Vaikka minä vaeltaisin
pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Ps.23:4
Löysi levon, rauhan ainaisen,
kodista Taivaan, sylistä kaikkeuden.
Sinuun, Herra, minä turvaan.
Minun aikani on sinun kädessäsi.
Ps. 31:15-16
Se tieto on lohtuna meillä:
valon maassa sä turvassa oot.
Ei aukene tuttu ovi,
ei saavu keinuun istujaa,
joka kuunteli säveltä tuulen,
pihapuunkin sirkuttajaa.
Se istujan sija on tyhjä,
kotipihakin vailla kulkijaa.
Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.
Hän on muuttanut
lähelle,
ja liittynyt muistoihin
kultaisiin.
–Ulla Kamppinen-
Minne meri ja taivas kantaa
minne aalto ja tuuli käy
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämelles lempeän rauhan suo.
Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento
aamuaurinkoon.
On muuton aika.
Jäi jälkeesi kaipuu
jäi sanaton suru.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Olet saapunut rannalle rauhan maan.
Muistoissa- vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.
Lähtösi koskee sydämiin, silmät kostuu kyyneliin.
Murheeseen lohtua tuo
muistosi kaunis ja valoisa.
Lempeille vesille
käy purtesi tie.
Kotisatamaan uuteen
tuulet vie.
Eivät katoa he,
jotka sydämissämme elävät.
Halki varjojen, unien, vuosien
he hiljaa säilyvät meissä.
Hyvän, iloisen ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun
sävel kirkas soimaan jää.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
-Kari Rydman-
Kiitos näistä päivistä; yhteisistä iloista,
jaetuista suruista. Kiitos ystävyydestä.
Kun taivaalle katson ja tähden nään
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi lämpimän, sydämessäni säilytän.
Et ole mennyt, et ole poissa.
Olet tuhat tuulta puistikossa
valon välke aallokossa
timantti hankien loistossa.
Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät.
Sydän lämmin ei syki enää,
muistosi kaunis iäti elää.
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin , rikkaan ja syvän.
Ole hyvässä turvassa, ystävä.
Pilvien takana on aina valoa.
Lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
Hyvän, iloisen ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta
sieluun sävel pieni soimaan jää.
Surun kyynelten lävitse loistavat
onnellisten muistojen kultaiset säteet.
Veden yllä linnun lento
aamuaurinkoon . On muuton aika.
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin , loistavan,
lensi syliin Jumalan.
Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna,
ruusuilla peittele ja levätä anna.
Sun muistos` kallis ainiaan
jää kauniina nauhana mieleeni loistamaan
vaik` sydämes kultainen väsyi pois,
en hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa vois.
Kaikk`on niin hiljaa
mun ympärilläin,
kaik`on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeavat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
–Eino Leino-
Paina pääsi enkelin syliin ja näe suloista unta,
sillä kotisi on nyt kaunis taivaan valtakunta.
Siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa,
siellä tuuli lempein puhaltaa.
Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen.
Suru kulkee tummiin öihin,
katse nousee tähtivöihin
ja yhden tähden enemmän
toivoisin niin syttyvän.
–Ulla Kamppinen-
Polkua mennyttä katselen,
sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin,
polun varrelta poimin, jota kuljettiin.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi lämpimän
sydämessäni säilytän.
Kuin tuulen kulkua elämä on,
joka hetken haipuvan puissa soittaa,
sädeleikkiä lävitse pensaston,
punahehkua pilven,
kun aamu koittaa.
Enkeli hiljaa vierelle kulki,
tarttui käteen silmät sulki.
Syliinsä kietoi siivillään,
kuiskasi hiljaa-lähdetään.
Minä lähetän enkelin sinun edelläsi
varjelemaan sinua tiellä
ja johdattamaan sinua siihen paikkaan,
jonka minä olen valmistanut.
2. Moos. 23:20
Ei hyvästijättö ole tää, et pois ole mennyt,
vaikka en sinua nää.
Olet onneni, murheeni jakanut ain`
siksi sanonkin kuten ennenkin:
"Hyvää matkaa".
Taivaan Isän huomassa,
enkeleiden helmassa,
lepää rauhassa.
On taivaanranta hiljainen
kuin kuulas, kirkas kehto.
Sua varten valmiiks`laitettu
on taivaan kukkalehto.
Sanat eivät voi ulottua surun syvyyteen, mutta ne kantavat lohdutusta
ja valoa, joka heijastuu varjojen takaa.
–Pia Perkiö-
Vaikka erkanee tiet päällä maan
jää jäljelle muistojen silta.
Sinut muistojen sillalla kohdata saan
joka ikinen päivä ja ilta.